Samulin sitsuntät

Paavo Arhinmäen aikeista harmistunut Petteri Järvinen veti rajan.

Vetoan kaikkiin tietotekniikan käyttäjiin: kertokaa omalle kansanedustajallenne, mitä mieltä olette hyvitysmaksun laajennushankkeista. Elleivät puolueet kuule asiaamme, käytämme tietotekniikan suomia suoran vaikuttamisen keinoja.

Jännä nähdä, mitä tapahtuu. Ja mitä tekee Järvisen puolue, kokoomus?

Avovaimoni imettäessä kahden viikon ja yhden päivän ikäistä poikaamme makoilimme äsken sängyssä ja katsoimme (iPadillä) Steve Jobsin kuuluisan puheen Stanfordista valmistuneille vuodelta 2005.

<script src="http://occipital.com/360/embed.js?pano=c66c8D&width=640&height=480"></script>

Testissä 360 Panorama ja 360VERSE.

(Ei aavistustakaan, salliiko Posterous tämän upottamisen.) (Vastaus: ei salli.)

Kasa-blogi lopettaa. Siitä tuli mieleen, että ilmeisesti minäkin olen lopettanut. Bloggaamisen. Kun kerran tänne en ole kirjoittanut, kuvannut enkä edes ripuloinut puoleen vuoteen.

Ping.

Viraton blogi, vielä kuitenkin pystyssä.

Boston Globen The Big Picture -blogin luonut Alan Taylor aloittaa helmikuussa The Atlanticin In Focus -blogin toimittajana. Mies ilmoittaa asiasta omassa blogissaan:

Why the move? Simply stated, I want to do more with the format. I see many opportunities ahead, and have wanted to do more with the blog for a long time, but have often been constrained by time. As anyone who knows me can tell you, working on the blog was always a passion, but was never my fulltime job. I was hired by the Globe over five years ago as a Web Developer, and part of the agreement to let me run the Big Picture was that I kept doing the other web development that needed to be done. I agreed to that arrangement, and tried my best to make it work, but in the end, it was often unworkable - one or the other job would suffer when there were crunch times.

(Kiitos, Jason Kottke)

Netissä on vikaa: viideltä iltapäivällä (tai teknisten ongelmien vuoksi kai puolisen tuntia myöhässä) avatusta Turun rautatieaseman ylikulkusillan valo- ja ääni-installaatiosta (sitä arvatenkin sellaiseksi kutsutaan) ei paria tuntia myöhemminkään löydy Flickristä kuvia (tageillä turku tai turku2011).

Twitteristäkin löytyy vain tekstiä.

Johtopäätös: Pitänee hankkia oma kamera.

Lasketaanko henkistä kirjoittamista kirjoittamiseksi?

Toivottavasti. Muussa tapauksessa en viime aikoina ole kirjoittanut paljoakaan. Sanalaskurin lukemalla ei tietenkään ole väliä, mutta kehittyykö kirjoitus, jos vain ajatus tekee töitä?

Niin tai näin, tällä viikolla olen ajatellut enimmäkseen tätä sketsiä:

Kulutusjuhla-blogin joulukalenterin esittää Wesa Aapro. Wesan urputusjoulukalenterin toisen luukun takaa paljastui Kulutuskapulan kohtalo. Ensimmäisen luukun takaa paljastui urputuskalenterin juoni: Wesa kertoo epäonnistumisistaan.

Minä olen sarjaepäonnistuja media-alalla. Se tarkoittaa sellaista sarjayrittäjää, joka ei edes yritä ja silloin kun vähän kokeilee, epäonnistuu varmuudella. Kanssa muiden sarjaepäonnistujien keksimme ideoita, käynnistämme projekteja ja epäonnistumme niissä, ennemmin tai myöhemmin. Minä epäonnistun yleensä ennemmin, pääasiassa koska elän mukavuusalueella. En halua häiritä sitä ottamalla liian suuria riskejä, kuten viemällä aikaa helpolta elämältäni.

Katkennut hiljaisuus ansaitsee näköjään huomautuksen sosiaalisessa mediassa.

(Tämä blogi oli hiljaa lähes kuukauden ennen tätä merkintää. Saatan parantaa tapani – tai huonontaa ne.)