Samulin sitsuntät

ACTA-sopimuksen isoin ongelma, kirjoittaa Ville Oksanen, on

että Yhdysvalloissa sopimusprosessiin on kytketty mukaan laajasti sikäläinen teollisuus salassapitosopimusten turvin. - - (S)ikäläinen hallinto saa jatkuvaa kunnon palautetta siitä, onko sopimus vaarallinen heidän talaudellisten (sic) intressiensä kannalta. Euroopasta tällainen palautejärjärjestelmä puuttuu ja onkin hyvin vakavasti pelättävissä, että asiasta neuvottelevat EU:n edustajat eivät kykene puolustamaan omia etujamme - -.

Liian "jotakin" vakituiseen työhön, kirjoittaa Journalistissa nimimerkki Epäoikea työntekijä.

Piraattiliiton uutistoimitukselta tuoreita artikkeleita: Ruotsi valmis kaatamaan ACTA:n, jos palveluntarjoajia vaaditaan vastuuseen tiedostonjakamisesta ja 16 päivää viestintäsalaisuutta jäljellä – Taloussanomat heräsi, Lindén kirjaimellisesti neuvoton.

Otsikostaan huolimatta Paul Carrin artikkeli NSFW: After Fort Hood, another example of how ‘citizen journalists’ can’t handle the truth on turvallista luettavaa töissäkin – mikäli työnkuvaan kuuluu artikkelien lukeminen.

Suomen Kuvalehden Leena Sharma valitsee viikon valopääksi Astrid Thorsin. Sharma kirjoittaa tavalla, joka on ollut tyypillisempää aktiivisille maahanmuuttokritiikin puolestapuhujille kuin toimittajille.

Erityisen irvokkaiksi rkp:läisen Thorsin vaatimukset tekee se, että sodan jälkeen rannikon ruotsinkieliset kunnat kieltäytyivät järjestelmällisesti vastaanottamasta suomalaisevakkoja luovutetuilta alueilta.

Kun perussuomalaisten kansanedustajaehdokas sanoi saman FST:n vaalikeskustelussa viime vaalien alla, keskustelua johtaneet toimittajat hiljensivät hänet nopeasti.

Keskustelu maahanmuutosta ja siihen kohdistuvasta kritiikistä on erityisen mielenkiintoinen – ja ollut sitä jo jonkin aikaa – etenkin siksi, että siinä paremmin kuin nähdäkseni missään muussa aiheessa näkyy, mitä ikään kuin ei saisi ollenkaan sanoa. Nyt kun keskusteluun on RKP:n näkyvän aseman vuoksi sekoittumassa enenevissä määrin myös suomenkielisten ja ruotsinkielisten vastakkainasettelu, maailma epäilemättä räjähtää tässä ihan minä hetkenä hyvänsä.

Jyrki Lehtola kolumnoi Pentti Linkolan parhaimmista hiteistä.

Kun mies kylliksi ärisee samasta asiasta, siitä tulee ihan halinalle; se pitäisi ottaa viereen, silittää ja kertoa, että pinnistä nyt, kyllä sä vielä toisenkin ajatuksen keksit.

Meitä katsojia on huijattu digi-tv:n nimissä jo niin monta kertaa, että olen seonnut laskuissa. Juuri mikään alkuperäisistä lupauksista ei tunnu toteutuneen. Lähetyskustannusten alentaminen oli nimenomaan se perustelu, jonka vuoksi kaikkien katsojien piti ostaa uudet laitteet - ja siitä meitä palkittiin tv-maksun jokavuotisilla korotuksilla.

Näin sanoo Petteri Järvinen.

Aids antoi ensin toivoa, mutta sitten sekin lässähti.

Näin sanoo Pentti Linkola, ainakin suurin piirtein, jos ei välitetä (tämänhetkisistä) kirjoitushäröistä, Hesarissa, joka kertoo lainaavansa Vastuullinen vaikuttaja -lehteä.

Markkinointi&Mainonta: Mersu oikoi Hesaria omalla rahalla.

Chris Lake: The Tony Soprano guide to social media.